Hallitus sai tänään eduskunnan luottamuksen äänestyksessä, joka pidettiin Keskustan esittämän välikysymyksen jatkoksi. Jokainen viime kauden hallituspuolueista, pois lukien luonnollisesti RKP, kannattivat epäluottamusta hallitukselle. Välikysymys ja sen yhteydessä esitetty epäluottamus koskivat hyvinvointialueiden tilannetta, rahoitusta ja henkilökuntapulaa.
Etenkin Kokoomus sai pitkin keskustelua palautetta naureskelusta, ylimielisestä suhtautumisesta ja jopa hoitoansa odottavien kansalaisten huolten vähättelystä. Erityisen tuskallisia tuntuivat olevan Kokoomuksesta ja Perussuomalaisista esitetyt kommentit, joiden mukaan Keskusta jättää välikysymystä itselleen.
Ehkäpä tuon kaltainen naljailu oli tarpeetonta, mutta olen minä muissa asiayhteyksissä jo paljon brutaalimpaakin kielenkäyttöä istuntosalissa kuullut. Ottaen huomioon soten syntyhistoria ja eduskuntakauden vaihe, ei moinen kiusoittelu myöskään voinut tulla oppositiolle yllätyksenä.
Asian voi kääntää myös hieman toisin päin. Välikysymyskeskustelun päätteeksi äänestetään hallituksen luottamuksesta. Tavoitteena on siis yksiselitteisesti kaataa hallitus vedoten olosuhteisiin, joihin nykyinen hallitus ei ole päässyt toimillaan kuitenkaan vielä vaikuttamaan. Nyt sitä tavoiteltiin vetoamalla hyvinvointialueiden tilanteeseen, joka on kiistatta varsin haastava. Hallituksen väitettiin leikkaavan suomalaisten sote-palveluista 1,4 miljardia euroa valmiiksi hankalina aikoina. Tämä oli yksi johtoajatus epäluottamuksen takana.
Tosiasiassa soterahoitukseen lisätään tämän hallituksen toimesta yli miljardi euroa vuodessa, eli reilut neljä miljardia hallituskauden aikana. Ainoa, mitä leikataan, on ennustettu kustannusten nousu, joka valtiovarainministeriön mukaan ilman sopeutustoimia tulisi olemaan kuusi miljardia euroa neljän vuoden aikana. Lienee ymmärrettävää, että nykyisen kaltaisessa julkisen talouden tilanteessa kasvua on pyrittävä taittamaan. Karkeasti ottaen Orpon hallituskauden aikana vuotuinen hyvinvointialueiden rahoitus tulee nousemaan 24 miljardista reiluun 28 miljardiin euroon. Tätä on hankala mieltää leikkaukseksi.
Hallitus on siis vasta suunnitellut toimia, joilla hyvinvointialueiden tilanne pyritään tervehdyttämään. Kaikki tähän mennessä tehdyt toimenpiteet sekä vallitseva tilanne ovat seurausta koronasta, inflaatiosta, palkkaratkaisusta, sodasta, mutta myös epäonnistuneesta SOTE-ratkaisusta rahoitusmalleineen. Vaikka asiaa kuinka katsoo, on nykyisellä oppositiolla hallitusvastuuta neljä vuotta takanaan ja nyt eletään sen jälkeisiä aikoja.
On hedelmätöntä toistella sitä, kuka mallin rakensi ja on aivan totta, että kulloisenkin hallituksen tulee ottaa vastuu tekemistään toimista. Voi olla, että hankalien ratkaisujen edessä oltaisiin joka tapauksessa riippumatta edellisen hallituksen toimenpiteistä, eikä syyttely mihinkään johda. Yhdessä tämä tilanne tulee kuitenkin ratkaista. Urakka on erittäin vaativa vaikka mitä tekisimme. Pidän kuitenkin täysin kohtuuttomana nykyhallitusta kohtaan opposition ratkaisua lähteä hallituksen kaatoon tässä vaiheessa, näihin syihin vedoten. Se osoittaa jonkinasteista kyvyttömyyttä myös itsekritiikkiin. Etenkin, kun useammasta suusta on kuulunut julistusta siitä, kuinka tällä kaudella luvassa on rakentavaa oppositiopolitiikkaa. Tämä oli mielestäni perin erikoinen keino sitä harjoittaa.