Liikkumattomuus ja sen aiheuttamat kustannukset ovat tulevaisuudessa yhteiskunnallemme kestämättömäksi kasvava taakka, ellei vuosia jatkunutta kehityssuuntaa saada käännettyä. Parin tunnin keskustelu aiheesta UKK:n johtajan, lääkärikollega-Tommi Vasankarin kanssa menneellä viikolla sai minut tästä entistä vakuuttuneemmaksi. UKK:n keräämä ja kansainvälisesti julkaisema aineisto kertoo kiistatonta kieltään tämänhetkisestä tilanteestamme. Ehkäpä hätkähdyttävin hälytysmerkki on palvelustaan aloittavien varusmiesten suoritustason suoraviivainen romahtaminen. Kolmenkymmenen vuoden seurannan aikana aloittavien varusmiesten keskipaino on noussut 8 kg ja samalla ajanjaksolla Cooper-testitulos on heikentynyt keskimääräisen juoksumatkan osalta 2800 metristä 2400 metriin huonokuntoisten prosenttiosuuden räjähtäessä kahdeksankertaiseksi (4%-yli 30%). Varhaisemmalla iällä tehdyt koululaisten Move-mittaukset seuraavat jatkuvasti heikkenemällä tätä samaa trendiä, joten eri-ikäisillä tehdyt testit tuntuvat olevan loogisesti linjassaan.
Kehityksen suunta on kiistaton ja sen perusteella on pystytty tekemään ennusteita suomalaisen aikuisväestön toiminta- sekä työkyvystä tulevaisuudessa. Näistä ennusteista herää perusteltu huoli siitä, että tulevien vuosien työikäisistä vain murto-osa pystyy säilyttämään työkykynä suunniteltuun eläkeikään saakka. Tämä tulee heijastumaan luonnollisesti suorana jatkumona myös ikäihmisten toimintakykyyn ja hoivan tarpeeseen.
Journal of Epidemiology & Community Health-lehdessä on julkaistu vuonna 2022 suomalaisesta aineistosta artikkeli ”Economic burden of low physical activity and high sedentary behaviour in Finland”, jonka mukaan liikkumattomuus aiheuttaa maassamme yli 3 miljardin euron vuosittaiset kustannukset. Summa koostuu suorista ja epäsuorista kustannuksista, sairauksiin liittyvistä hoitokuluista, lääkityksistä, ikäihmisten hoivatarpeesta, sairauspäivärahoista, sairaseläkkeistä sekä vaikutuksista verokertymään. Artikkeli laadittu huolella kattavasta aineistosta ja on tutustumisen arvoinen. Tämän vakuuttavampaa tieteellistä näyttöä on kotimaisella aineistolla erittäin hankala enää saada.
On siis olemassa kutakuinkin kiistaton näyttö suomalaisnuorten suorituskyvyn heikkenemisestä sekä ylipainon kehityksestä ja tästä pystytään laatimaan uskottavia ennusteita tulevaisuuteen. Nykytilanteen valossa vuonna 2040 maassamme tulee olemaan hankala pula työntekijöistä etenkin tiettyä suorituskykyä vaativiin ammatteihin. Tämä siis perustuen käytettävissä olevan työvoiman toimintakykyyn. Työikäisen väestön lukumäärän pieneneminen kertaa tätäkin ongelmaa entisestään.
Myös miljardiluokan yhteiskunnallisista vuosikustannuksista on vakuuttavaa näyttöä. On siis selvää, että viimeistään nyt tilanteeseen tulee reagoida laajalla rintamalla. Tälle vaatimukselle löytyy perusteet, terveydenhuollon niukkenevista resursseista, kansantalouden kantokyvystä, kasvavasta työvoimatarpeesta, pienenevistä ikäluokista sekä luonnollisesti yksilön hyvinvoinnin tukemisesta.
Millään pistemäisellä ratkaisulla tuloksiin ei päästä. Kyse on laajasta yhteiskunnallisesta asennemaailman muokkaamisesta. Peruskouluun ja toiselle asteella on saatava nykyistä enemmän elintapaopetusta, ja etenkin mahdollistaa koulupäivään integroitua liikuntaa. Kaiken ei tarvitse olla suoraan koululaitoksen vastuulla, toimintaa voidaan kehittää yhdessä seurojen, kuntien ja järjestöjen kanssa. Liikkuvan elämäntavan merkitystä on korostettava koululaisille ja heille on tarjottava matalan kynnyksen mahdollisuuksia lähteä liikunnalliseen toimintaan mukaan. Terveydenhuollon ja liikunta-alan koulutusohjelmiin pitää saada laajemmin liitettyä elämäntapaohjausta ja korostaa toimintakyvyn merkitystä lapsista ikääntyneisiin saakka. Yhdyskuntasuunnittelu, kaavoitus ja paikalliset liikenneratkaisut voidaan myös tehdä niin, että liikunnan kynnyksiä madalletaan. Perheille on tarjottava mahdollisuuksia liikunnalliseen elämäntapaan tulotasosta riippumatta ja etenkin asenneilmapiiri on saatava liikkumista kannustavaksi. Täytyy myös muistaa, että kysymys ei ole varsinaisesti tulos- tai kilpaurheilusta vaan liikkuvasta ja hyvinvointia tukevasta elämäntavasta. Ikääntyvien kohdalla keskeisintä on omatoimisuus sekä toimintakyvyn säilyttäminen.
Tämänhetkiset liikkumattomuuden aiheuttamat kulut ovat siis yli 3mrd euroa vuodessa. Tilanne uhkaa jo tulevien vuosien työvoiman saatavuutta ja luonnollisesti kansanterveyttä. Valittavien toimien tulee olla koordinoituja, laajalla yhteiskunnallisella kattavuudella tehtyjä. Yksittäisillä tempuilla tilannetta ei pelasteta. Jos työhön aletaan määrätietoisesti asenteita ja toimintatapoja kehittäen, mitään massiivista rahamäärääkään projektin alulle saattamiseen ei vaadita. Ainoastaan sitoutumista ja useiden eri hallinnonalojen pitkäjänteistä yhteistyötä sekä yli vaalikausien ulottuvaa parlamentaarista yhteisymmärrystä.