”Olemme edel­leen­kin Suomen kus­tan­nus­te­hok­kaim­pia sai­raan­hoi­to­pii­re­jä. Miksi siis kus­tan­nusar­viot ylittyvät kunnissa vuodesta toiseen? Hyvä kun­ta­päät­tä­jä, onko termi ”ali­bud­je­toin­ti” tuttu?”

Tänään peruin taas kerran huomisen leikkauksen, koska sairaalan osastopaikat eivät riitä vastaamaan suunniteltuihin leikkausmääriin. Tällä viikolla toimintaa supistettiin 44 operatiiviseen sairaansijaan, mikä vastaa syvintä kesäsulkua näin kiireisimmän syksyn aikaan, kun toiminnan tulisi olla maksimissaan. Alun perin operatiivisia vuodepaikkoja piti sairaalassa olla lähes 80. Siihen ei ole päästy kertaakaan. Ei muuten liity työtaisteluun tämä millään tavalla. Työntekijöitä vain ei ole osastoja, leikkaussaleja, terveyskeskuksia tai hoivaa pyörittämään. Gastrokirurgialla hoitotakuun ylittäviä potilaita on jonossa kolminkertainen määrä viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Eli toimintaa pitäisi lisätä huomattavasti nykytahdista.

Samaan aikaan kunnat ja kuntapoliitikot huutavat yhteen ääneen Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kulukuria. Budjetit ylittyvät vuodesta toiseen ja kuntien mitta on ”täynnä”. Sairaanhoitopiiriä ja sen talouden hallintaan liittyvää päätöksentekoa ihmetellään. Erikoista vain, ettei asukaskohtaiset kulut nousseet euroakaan 2013-2020 ja tänä vuonnakin ennuste kertoo vain 4% ylityksestä viime vuoden toteumaan verrattuna. Ei paha näin korona- ja työtaisteluvuoden jälkeen. Olemme edelleenkin Suomen kus­tan­nus­te­hok­kaim­pia sairaanhoitopiirejä. Miksi siis kustannusarviot ylittyvät kunnissa vuodesta toiseen? Hyvä kuntapäättäjä, onko termi ”alibudjetointi” tuttu?

Tähän kaikkeen päälle vielä työtaistelu, jota terveydenhuollon ammattilaisia lukuun ottamatta kukaan ei näyttäisi haluavan ratkaista. Työnantaja ja liitot vierittävät vuorotellen vastuuta po­ti­las­tur­val­li­suu­des­ta toisilleen. Tämäkin on sinänsä outoa, koska tänään perumani potilaan turvallisesta prosessista vastaan loppupelissä minä ja muut terveydenhuollon ammattilaiset. Toisaalta lähtökohtaisesti kaikki neuvottelupöytien ympärillä kahvittelevat ovat suojassa. Hoitajien palkkatoivetta tuen, mutta TEHY:n ajatus teho-osastojen sulkemisesta oli absurdi, vastuuton ja po­ti­las­tur­val­li­suu­des­ta vieraantunut. Uskoisin nettovaikutuksen kokonaisuuteen olevan negatiivinen ja lopullinen ratkaisu lienee tällä hetkellä kauempana kuin viime keväänä. Toivon neu­vot­te­luil­ma­pii­rin tervehtyvän pikaisesti.

Valtiovaltakaan ei nykytilanteessa juuri pisteitä saa. Väkisin on haluttu terveydenhuolto valtion ohjaukseen ja rahoitukseen. Jostain syystä myös sosiaalitoimi haluttiin yhdistää tähän sillä seurauksella, että molemmat puolet tulevat kärsimään jo pelkästään siksi, että kokonaisuuden hallitsevia ammattitaitoisia johtajia on mahdoton löytää. Nyt on päivänselvää, että tämänhetkinen hoitovelka, tuleva palkkaharmonisaatio ja hoitajien ansaittu palkankorotus huomioiden hyvinvointialueiden talous ei tule olemaan kestävällä pohjalla. Keski-Suomessa emme saa edes sairaalan vuodeosastoja pidettyä auki. Hallitus on ottanut kunniaa siitä, että kuormittava terveydenhuollon rahoitus ei ole enää kuntien vastuulla. Valtio kantaa taakan ja niin edelleen. Nyt olisi aika kantaa tuota taakkaa.

Suomen suurimmassa keskussairaalassa on siis 44 operatiivista sairaansijaa käytössä, hoitajia häviää jatkuvasti, jonot kasvavat, ensiapu ei vedä ja työtaistelu niskassa. Tilanne on paha ja pahemmaksi vain menee. Tehy, Super, työnantaja ja maan hallitus, ratkaisu on saatava pian. Älkää syylistäkö toisianne po­ti­las­tur­val­li­suu­del­la, sillä me ammattilaiset joudumme kantamaan siitä joka tapauksessa vastuun. Ratkaisuanne odotellessa potilaiden leikkauksia joudutaan perumaan lisääntyvissä määrin. Voittajana tästä ei tule ulos kukaan.