Työvoiman saatavuus ja pysyvyys on tunnistettu ongelmaksi terveydenhuollossa nyt sekä etenkin tulevina vuosina. Palveluntarve tulee lisääntymään väestön ikääntyessä. Osaajien määrä vähenee ja terveydenhuollon ammattien vetovoima on heikkenemässä. Kaiken lisäksi syntyvyys on romahtanut. Vuonna 2009 Keski-Suomessa syntyi 3149 vauvaa, kun vuonna 2022 vastaava luku oli 1944. Syntyvyys on siis tipahtanut tuona ajanjaksona 38%.

Samaan aikaan, kun syntyvyys on romahtanut, nuorten pahoinvointi kasvaa. Mielenterveysongelmia ei kyetä ehkäisemään, tunnistamaan tai hoitamaan säädyllisessä ajassa. Nuoria kuolee maassamme huumeisiin tuplasti enemmän kuin liikenteessä ja alle 25-vuotiaissa asukaslukuun suhteutettu huumekuolemien määrä on Euroopan korkein. Oppimistulokset ovat heikentyneet ja esimerkiksi lasten sekä nuorten lukutaito on rapistumassa.

Nuorten aikuisten työuupumus nostaa päätään ja mielenterveysongelmista johtuen korvataan Kelan sairauspäivärahaa yli 5 miljoonalta työpäivältä. Yhden sairaspäivän yhteiskunnallisiksi kustannuksiksi on laskettu lähteistä riippuen 350–500 €. Kyseessä on siis vuotuinen 1,75–2,5 miljardin euron summa. Jos mukaan lasketaan myös sairaseläköitymiset, nousee menetettyjen työpäivien määrä 15 miljoonaan. Elämme siis erittäin alhaisen syntyvyyden aikaa ja samalla nuorten hyvinvointi on uhattuna.

Kaikki edellä kuvattu huomioiden lienee selvää, että lasten ja nuorten hyvinvointi sekä tulevaisuuden työvoiman työkyvyn ylläpito ovat ensisijaisia tavoitteitamme. Pula työvoimasta ei ole tulevaisuudessa ainoastaan terveydenhuollon sektorin ongelma, vaan se levinnee laajemminkin yhteiskuntaan. Tarvitsemme siis jokaisen nykypäivän nuoren tulevien vuosien työvoimaan omalla panoksellaan. Työkykyä tulee ylläpitää ja ongelmiin puuttua etupainotteisesti. Työvoiman saatavuus täytyy turvata tarvittaessa myös maamme rajojen ulkopuolelta. Ketään ei saa syyllistää sairastamisesta, vaan sairastumisia tulee ehkäistä ja toipumista edistää. Se on kansantaloudellisesti, kansanterveydellisesti ja etenkin inhimillisesti ehdottoman tavoiteltavaa.

Nämä luvut ovat rajuhkoja ja suoraviivaisia, mutta päätä ei pidä laittaa pensaaseen. Se ei ratkaise mitään. Sitä tärkeämpi ongelmiin on tarttua laajalla yhteistyöllä, määrätietoisesti ja ratkaisuhakuisesti. Poliittisten päätösten tulee olla vaikuttavia ja viiveettömiä, jotta yllä mainittuihin tavoitteisiin päästään. Suomalaiset ovat tottuneet tekemään töitä, eikä ongelmat ole meitä aiemminkaan halvaannuttaneet. Kunhan yhteinen määränpää sovitaan, niin se kyllä saavutetaan.