”Venäjä on ar­vaa­mat­to­muu­del­laan ja Ukrai­nas­sa osoit­ta­mil­la jul­muuk­sil­laan asettanut Euroopan ja etenkin naa­pu­ri­val­tion­sa ti­lan­tee­seen, jossa varmoja op­ti­maa­li­sia rat­kai­su­ja on mahdoton löytää.”

Mennyt viikko jää maassamme poliittisiin historiankirjoihin. Suomi jätti NATO-jäsenyyshakemuksen yhdessä Ruotsin kanssa suhteellisen tehokkaan ja ilmeisen perusteellisen poliittisen prosessin seurauksena. Hakemuksen takana on tasavallan presidentti, pääministeri, eduskunnan ylivoimainen enemmistö ja Suomen kansa. Näistä lähtökohdista on hyvä lähteä prosessiin, joka tuo väistämättä mukanaan muutoksen viimeisten vuosikymmenien tur­val­li­suus­po­liit­ti­seen ilmapiiriimme. Luvassa on myös tiettyä epävarmuutta tuleville kuukausille ja vuosillekin. Se on hinta, jonka joudumme maksamaan sijainnistamme hermostuneen, itsestään epävarman ja diktatuuriin päin kallellaan olevan jättiläisen naapurissa.

Edellisten eduskuntavaalien aikaan ilmaisin huolella perustellun varovaisen kielteisen NATO-kantani. Ajat kuitenkin muuttuvat ja nyt olen ehdottomasti jäsenyysprosessin käynnistämisen takana. Voin vain vilpittömästi ihailla sitä päättäväisyyttä, millä valtion johto on viime viikkoina ja kuukausina yhdessä kan­san­edus­ta­ja­lai­tok­sen kanssa tätä prosessia vienyt kansallisen turvallisuuden kannalta parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Jälkiviisaasti voidaan puhua 90-luvun NATO-junasta ja siitä, miksi jäseneksi ei hakeuduttu seesteisempinä aikoina. Jälkiviisaus kuuluu kuitenkin tällä hetkellä kahviloihin, kantabaareihin ja takapenkin kuskeille. Se ei anna keskusteluun tai päätöksentekoon muuta kuin häiritsevää taustakohinaa, eikä aidosti päättävässä asemassa olevat voi sille antaa määräänsä enempää arvoa.

Venäjä on ar­vaa­mat­to­muu­del­laan ja Ukrainassa osoittamilla julmuuksillaan asettanut Euroopan ja etenkin naapurivaltionsa tilanteeseen, jossa varmoja optimaalisia ratkaisuja on mahdoton löytää. Niin Suomelle kuin Ruotsille nyt käynnistetyt prosessit tuovat valtavia epävarmuustekijöitä Venäjän tulevien reaktioiden ja vaikutusyritysten suhteen. Ilmiselvien suoraan kansalliseen turvallisuuteen liittyvien seikkojen lisäksi pohdittavaa tulee esimerkiksi tulevan talven ener­gia­po­liit­ti­sel­le saralle. On­gel­man­rat­kai­su­kykyä vaaditaan siis päättäjätasolla pitkälle tulevaisuuteen nyt otetun suuren ja välttämättömän askelen jatkoksi.

On ollut ilo seurata valtakunnallista poliittista keskustelua silloin kun on puhuttu potentiaalisesti kansakunnan tasolla vaikuttavista kokonaisuuksista ja uhkista. Ajoittain kiusallisen kaksinapaiseksi ajautunut keskustelu on löytänyt yhteisen poliittisen sävelen juuri niinä hetkinä, kun sitä on eniten vaadittu. Näin tapahtui koronapandemian alkumetreillä ja nyt uudestaan Ukrainan sodan ja NATO-keskustelun aikana. Keskustelusta on riisuttu turha provokaatio ja puoluepoliittinen nokittelu. Asiat ovat olleet asioita ja kaikilla aidosti päättävässä asemassa olevilla on selkeästi ollut yhteinen tavoite, kansallinen turvallisuus ja suomalaisten hyvinvointi.

Kun käsillä on hankalat, epävarmat ja jopa pelottavat ajat, on ensiarvoisen tärkeää löytää ainekset laajalle puolue- ja kansallisrajat ylittävälle yhteistyölle sekä luottamukselle. Mustavalkoinen ajattelu on jätettävä taka-alalle ja hyväksyttävä se, että varmoja vastauksia ei ole saatavissa. Suunta on valittava yhdessä, seistävä valittujen päätöksien takana ja vältettävä jälkiviisautta. Uskoisin, että juuri tässä on suomalaisen yhteiskunnan vahvuus, vaikka välillä joudumme aistimaan keskustelun kaksinapaisuutta. Kun tilanne käy todella vaativaksi, yhteinen sävel löytyy ja myös kansainvälinen yhteistyö on kuin oppikirjasta.

On hankala kuvitella, minkälaisen paineen alla kan­san­edus­ta­ja­lai­tok­sem­me, pääministeri sekä tasavallan presidentti ovat viimeisten kuukausien aikana olleet. Ensimmäinen vaihe on mielestäni läpäisty vailla yhtäkään harha-askelta. Paljon on varmasti vielä tehtävää vaikkapa turkkilaisen iltalypsyn tiimoilta, mutta helppoa tästä ei varmasti odotettu millään sektorilla. Päätös on tehty ja uskon sen olleen ehdottomasti oikea vallitsevissa olosuhteissa. NATO-juna meni jälleen, mutta tällä kertaa olemme tukevasti kyydissä.