Rasismille, syrjinnälle tai millekään muulle ihmisyksilöitä/-ryhmiä eriarvoistavalle toiminnalle ei ole arvomaailmassani sijaa. Näille ei pitäisi löytyä minkäänlaista sijaa politiikasta tai yhteiskunnasta laajemminkaan. Maailma ei kuitenkaan ole valmis, mistä osoituksena hallituksen eilen antama julkilausuma. Harmillista sinänsä, että julkilausumaa yleensä tarvittiin. Teksti on kuitenkin hyvä, siihen on helppo yhtyä ja siihen ovat sitoutuneet kaikki hallituspuolueet puheenjohtajiensa allekirjoituksilla.

Nyt julkisuudessa käsitellyt 15 vuoden takaiset tekstit ovat täydellisen tuomittavia ja niitä ei voi puolustella. Valtiovarainministeri Purra on niitä selkeäsanaisesti pahoitellut, pyytänyt anteeksi ja irtisanoutunut niistä. Enempää hän ei voi tehdä. Vaikka ensimmäinen ulostulo asian tiimoilta oli epäselvä, sekä eilinen anteeksipyyntö että tämän päiväinen tiedotustilaisuus olivat hyvin yksiselitteisiä. Kun niihin lisätään mainittu julkilausuma, en näe syytä epäillä ministerin vilpittömyyttä asian suhteen. Myös oma lyhyt kokemukseni ministeri Purrasta on positiivinen. Hän on asiansa osaava poliitikko, taitava sekä selkeä puhuja, eikä ole osoittanut minkäänlaista yhtymäkohtaa vuosien takaisiin kirjoituksiinsa.

Se, että kokonaisuutta verrataan viisivuotiaan saunakiuluun virtsaamiseen tai asiasta keskustelemista joukkopsykoosiin, osoittaa huonoa tilannetajua ja joko täydellistä ymmärtämättömyyttä tai kokonaisuuden vähättelyä. Kommentit osoittavat osaltaan myös sen, miksi edellä mainittu julkilausuma on vielä nykypäivänä tarpeellinen. Rasistisiksi näitä ulostuloja ei kuitenkaan voi tulkita, eikä myöskään juuri tässä yhteydessä Riikka Purran ristiksi, vaikka puolueensa sisältä tulivatkin.

Hallitus on neljän puolueen koalitio, jossa yhdistyy neljä erilaista poliittista ohjelmaa sekä arvomaailmaa. Kaikilla on taustansa, joilta poliittinen kannatus on haettu sekä sittemmin realisoitu äänien muodossa. Näitä annettuja mandaatteja tulee kunnioittaa. Toimiva hallitusyhteistyö koostuu poikkeuksetta kompromisseista etenkin poliittisten linjauksien suhteen, mutta myös toisistaan eriävät arvomaailmat tulee sovittaa yhteistyöhön. Tietyt rajat tulee olla ja koko hallituksen suhteen ne asetetaan pääministerin johdolla. Nyt annettu julkilausuma (ja itseasiassa jo hallitusohjelma) paaluttaa koko hallituksen suhtautumisen rasismiin sekä muuhun eriarvoistavaan toimintaan. Tulkinnan varaa ei siis ole.

Hankalampi kysymys onkin, mikä on vanhaa ja mikä tuoretta? Mihin vedetään raja vuosien takaisten tapahtumien, tekojen tai mielipiteiden suhteen? Millä kriteerillä yksilöltä voidaan evätä osallistuminen politiikkaan menneisiin hairahduksiin, tekoihin tai kirjoituksiin perustuen, jos voidaan aidosti olettaa tilanteen kehittyneen yleisesti hyväksyttävään suuntaan? Milloin voidaan epäillä poliittisen toimijan vilpittömyyttä, jos hän sitä itse vakuuttaa? Onko todella niin, että tarkoitushakuinen menneiden kaivaminen etenkin poliittisen uran ulkopuolelle ulottuen on suunta, johon haluamme tänä päivänä mennä? Itse toivoisin nykyhetken ja eletyn poliittisen uran ratkaisevan yksilön kohtalon, etenkin kun arvioidaan kompetenssia toimia poliittisessa positiossa. Ihminen voi muuttua sekä kasvaa henkisesti ja ajatukset kypsyä. Myös ajankuvat muuttuvat ja yhteiskunta kehittyy.

Juhannuksen jälkeiset viikot ovat olleet poliittisessa mielessä hankalia ja töyssyisiä. Toivon, että keskustelu suuntaisi hiljalleen kohti politiikan asiakysymyksiä ja hallitusohjelmaa, jota puolustan mielelläni. Uskoisin opposition löytävän sieltä tarttumakohtia ja siinä mielessä voisimme huoleti jo siirtyä nykyhetkeen sekä poliittiseen debattiin. Rasismin ja syrjinnän suhteen tämä keskustelu on poikinut selkeän julkilausuman sekä anteeksipyynnön vanhoista teksteistä. Näiden suhteen jatkossa ei ole varaa uusiin virheisiin. Siinä mielessä voinee ajatella, että tuskaisesta prosessista huolimatta on otettu yksi askel parempaan suuntaan. Toivon, että tuo suunta pitää.