Eduskunnassa keskusteltiin menneellä viikolla kaksi yötä peräkkäin opposition vaalivälikysymyksestä koskien suunniteltuja sosiaali- ja terveydenhuollon säästöjä. Näistä toimista päätettiin jo vuosi sitten keväällä, nyt niiden kohdentaminen sitten kirvoitti Sosiaalidemokraatit jälleen vaalityöhön ja käsittelyn tarkoitukselliseen pitkittämiseen.
Kiivaimmin väiteltiin vanhusten kotihoidosta, johon kohdistuu 16 miljoonan sopeutustarve. Hallituksen tavoite on lisätä teknologisia, digitaalisia ja tekoälyyn perustuvia ratkaisuja, jotta työn tuottavuutta saataisiin lisättyä ja käsipareja vapautettua aina, kun sen katsotaan olevan asiakkaan kannalta tarkoituksenmukaista. Tavoitteena on siis kohdentaa henkilöresurssit entistä vaikuttavammin ympäristössä, jossa palveluntarve kasvaa ja henkilökunnasta tulee eläköitymisten seurauksena pulaa tulevina vuosina.
Opposition puheissa tämä 16 miljoonaa euroa muuntui 700 000 kotikäynnin vähennykseksi. Tämä siis vuosittaisen 39 miljoonan kotikäynnin kokonaisuudesta. Vastaava keskustelu käytiin aiemmin myös hoitotakuun pidennyksen yhteydessä. Tuohon liittyi yli sadan miljoonan rahoitusleikkaus, ja oppositio muunsi summan suoraviivaisesti irtisanottavien lääkäreiden määräksi sekä venyviksi hoitojonoiksi.
Keskustelu soterahoituksesta on ajoittain hieman harhaanjohtavaa. Tämä liittyy edellisen hallituksen säätämään hyvinvointialueiden rahoituslakiin. Hyvinvointialueiden rahoitus on ns. yleiskatteista. Alueet siis saavat vuosittain rahoituksen, jonka voivat käyttää toimintoihinsa haluamallaan tavalla. Tälle vuodelle tuo rahoitus on yhteensä 26,2 miljardia euroa. Hallitus ei pysty päättämään, mihin toimintoon rahaa lisätään tai mistä sitä vähennetään, muuten kuin laskennallisesti.
Rahoituslaki kuitenkin vaatii lisäämään rahoitusta, jos velvoitteita lisätään. Toisaalta velvoitteita tulee keventää, jos rahoitusta vähennetään. Siksi jokainen muutos rahoitukseen tulee kytkeä paperilla johonkin hyvinvointialueen velvoitteeseen tai normiin, vaikka itse raha voidaan käytännössä kohdistaa alueiden parhaaksi katsomalla tavalla. Tuo 16 miljoonan euron vähennyskään ei siis käytännössä kohdistu ikäihmisten kotihoitoon, vaan alueiden kokonaisrahoitukseen, joka nettomääräisesti nousee joka vuosi miljarditolkulla. Hallitus voi ainoastaan määrittää toiminnalle tietyt minimikriteerit. Alueet saavat ne vapaasti ylittää näin halutessaan.
Tämä näkyy erinomaisesti vaikkapa hoitotakuulainsäädännössä. Valtaosa potilaista hoidetaan kahdessa viikossa, vaikka hoitotakuuaika on kolme kuukautta. Hyvinvointialueet siis organisoivat toimintansa ja suuntaavat resurssinsa parhaaksi katsomallaan tavalla niin, että potilaat saavat lääketieteellisesti arvioiden oikea-aikaisesti kulloinkin tarvitsemansa hoidon.
Hyvinvointialueiden rahoituksen nousupaine tälle hallituskaudelle oli yli 6 miljardia euroa. Hallitus pyrkii omilla toimillaan taittamaan tämän kasvun 4–4,5 miljardiin euroon. Juuri tämä oli yksi edellisen hallituksen tekemän soteuudistuksen keskeisistä tavoitteista, täysin perustellusti. Tämän tavoitteen hallitus pyrkii saavuttamaan, kunnioittaen uudistuksen perimmäistä ajatusta, taittaen kulukehitystä ja kannustaen hyvinvointialueita kustannusvaikuttavaan toimintaan.
Tarkoitus on, että jokainen euro löytää kohteensa mahdollisimman vaikuttavasti. Samalla henkilöresurssi pyritään kohdistamaan niin, että kaikki työvoima saadaan hyödynnettyä parhaalla mahdollisella ja etenkin vaikuttavalla tavalla. Myös kahlitsevista henkilömitoituksista tulee päästä eroon vauhdilla muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa esimerkiksi teknologia kehittyy eksponentiaalisella vauhdilla.
Näistä keskustelun alla olevista leikkauksista huolimatta hyvinvointialueiden rahoitus kasvaa tänä vuonna 2,2 miljardilla eurolla ja ensi vuonna ennusteiden mukaan miljardilla. Rahoitus siis nousee joka vuosi ja ”säästöt” tarkoittavat todellisuudessa kokonaisrahoituksen nousuvauhdin hidastamista. Kotikäyntien määrä on alueista itsestään kiinni ja siitä, kuinka ne pystyvät esimerkiksi teknologisia ratkaisuja hyödyntämään. Kokonaisrahoitus lisääntyy tämän kaiken keskellä. Ainoastaan ennustettua nousuvauhtia pyritään hidastamaan.