Keski-Suomen hyvinvointialueen hankala alijäämäongelma on kaikkien tiedossa. Virkakunta tekikin ainoan oikean ratkaisun esittäessään suhteellisen tiukan lisäsopeutussuunnitelman, joka koskettaa lähinnä tiettyjä soteasemia, neuvoloita ja vuodeosastoja ympäri Keski-Suomea. Suurin osa suluista olisi väliaikaisia, mutta pysyviäkin ratkaisuja esitettiin. Ainoa taho, jolle suunnitelmat tulivat yllätyksenä taisi olla ryhmä Keskustan aluevaltuutettuja. He hukkasivat pallonsa saman tein ja ottivat säästökohteekseen sen itselleen kaikista tutuimman ja turvallisimman, erikoissairaanhoidon. Säästöt tulisi heidän mukaansa kohdistaa sairaala Novaan, sen vuodeosastoihin ja hoitotakuun venyttämiseen maksimiinsa.

Kaikki käytettävissä olevat luvut kertovat keskisuomalaisen erikoissairaanhoidon olevan maan kustannustehokkaimpien joukossa. Toimintaa on virtaviivaistettu ja tehostettu jo toistakymmentä vuotta, muiden sektoreiden seuratessa kaukana perässä. Mittarista riippumatta nimenomaan erikoissairaanhoito on asukasta kohden lasketuissa kustannuksissa ollu maamme keskiarvoa huomattavasti edullisempaa. Näin oli myös silloin kun keskisuomalaiset kuntapoliitikot huusivat tuskaansa erikoissairaanhoidon kulujen ylittäessä talousarvion vuosi toisensa jälkeen. Tämä oli aivan totta, koska kuntapoliitikoilla (allekirjoittanut mukaan lukien) oli tapana alibudjetoida erikoissairaanhoidon menot vailla käsitystä realismista. Mitään muuta selitystä ei ole tarjolla, koska budjetit ylittyivät kerta toisensa jälkeen vaikka absoluuttiset kulut eivät nousseet vuosina 2013-2020 euroakaan.

Koska poliitikon itsekritiikki on olematonta, on selkäytimeen istutettu ajatus erikoissairaanhoidot ylenpalttisesta tuhlailusta, joka pitää saada ”kuriin”. Se on jatkunut saumattomasti myös nyt loppuvalla  aluevaltuustokaudella. Hyvänä esimerkkinä suurella tohinalla käynnistetty selvitys, jolla oli tarkoitus löytää ESH:n rahareiät. Tiedottaminen tuloksista jäi huomattavasti hiljaisemmaksi kuin alkumylläkkä, syyn tähän arvannevat kaikki.

Nyt Keskusta haluaisi kuristaa erikoissairaanhoitoa entisestään tilanteessa, jossa henkilökunta tekee kaikkensa täyttääkseen lain kirjaimen asettamat vaatimukset kansalaisten terveyspalveluiden tuottamisesta. Tämä tapahtuu välillä jaksamisen äärirajoilla. Myös media luo lisäpainetta, osittain tietämättömyyttään ja osin tarkoituksella.

On selvää, että myös ESH:n piirissä on edelleen niin sanottua ”vähähyötyistä” toimintaa, joka pitää kitkeä. Sitä on koko järjestelmässämme miljardien eurojen edestä. Vähähyötyinen toiminta ei kuitenkaan häviä miltään sektorilta leikkauksilla ja sopeutuksilla. Se häviää määrätietoisella yhteistyöllä sisältöjen kehittämiseksi. Tuon työn tulee jatkua keskeytyksettä.

Keskustalaisten motiivit on helppo ymmärtää. Puolueella on pakonomainen tarve tarrautua vanhaan kuntapohjaiseen järjestelmään ja hylätä hyvinvointialueuudistuksen perusajatus alueellisista sotepalveluista. On jopa hellyyttävää huomata, kuinka yllättynyt puolue on siitä, että 300 kunnan mallista 22 alueelle siirryttäessä palveluverkko lähti tiivistymään. He ovatkin tavallaan säikähtäneet omaa luomustaan. Siksi tähtäimeen on otettu erikoissairaanhoito, jonka ylenpalttinenkaan kurittaminen ei heijastu kannatukseen omilla ydinalueilla. Sote-keskus joka kuntaan, kuten he jo kolme vuotta sitten vastuuttomasti kampanjoivat. Silloin laadukaskin erikoissairaanhoito joutaa menemään.

On selvää, että nämä sopeutukset sattuvat myös peruspalveluihin ja olisi parempi jos niitä ei tarvittaisi. Niitä nyt kuitenkin tarvitaan ja joku turvallinen tapa toteutukseen tulee löytää. Sairaala Novan toiminnasta on vallitsevassa tilanteessa hankala leikata turvallisesti. Koko järjestelmää tulisi kehittää sisällöt edellä vailla vastakkainasettelua ja alueelliset erityispiirteet huomioiden. Harmillisinta nykytilanteessa on poliittisen keskustelun syventämä railo perusterveydenhuollon ja erikoisasairaanhoidon välillä. Sitä juuri yritettiin uudistuksella häivyttää. Tässä on epäonnistuttu täydellisesti.

Virkakunta tekee sopeuttamisesityksensä virkavastuulla tilanteessa, jossa hyvinvointialueen alijäämät ovat maan syvimmät ja arviointimenettely on oven takana. Valtiontaloudessa on todella hankalia haasteita nousevien sote-, puolustus-  ja korkomenojen kanssa. Samalla olemme sitoutuneet sopeuttamaan julkista taloutta 9 miljardilla eurolla. Vastuullinen päättäjä ei lähde tässä hetkessä kyläpolitiikkaan, vaan katsoo koko alueen etua ja edes yrittää miettiä talouden tervehdyttämistä.

Palvelut tulee tietenkin kaikille tuottaa, mutta tässä tilanteessa verkkoa pitää ainakin tilapäisesti tiivistää. Turvallisimmin se tapahtuu esitetyllä tavalla vaikka harmillista onkin. Novan kurittaminen ei tuo meille mitään muuta kuin näivettyvän erikoissairaanhoidon, entistä tukkoisemman päivystyksen ja heikkenevät konsultaatiokanavat. Se ei taida aidosti edistää keskisuomalaista terveydenhuoltoa. Keskusta, tuntuuko välillä, että pallo olisi hukassa? Ei hätää, siltarummustahan se löytyy.