”Kes­kus­te­lus­sa on ha­vait­ta­vis­sa samaa po­liit­tis­ta nä­kö­alat­to­muut­ta kuin reilun vuoden ta­kai­ses­sa su­rul­li­sen­kuu­lui­sas­sa kirurgian kes­kit­tä­mis­kes­kus­te­lus­sa. Tuol­loin­kin po­liit­ti­ses­ti paa­lu­tet­tua ta­voi­tet­ta ajettiin kuin käärmettä piippuun vailla sijaa am­mat­ti­lais­ten nä­ke­myk­sel­le2

Hyvinvointialueiden hallintoa on terveydenhuollon osalta evästetty valtakunnan laajuisesti siirtämään resursoinnin painopistettä eri­kois­sai­raan­hoi­dos­ta pe­rus­ter­vey­den­huol­lon puolelle. Perusteluna on käytetty jatkuvasti paisuvia eri­kois­sai­raan­hoi­don kuluja sekä pe­rus­ter­vey­den­huol­lon kiistatonta saatavuusongelmaa. Tämä hokema on muodostunut yleispäteväksi perusteluksi myös Keski-Suomessa ja hallituksen valitsemaa linjaa on toistettu useissa erillisissä puheenvuoroissa.

Pitää paikkansa, että eri­kois­sai­raan­hoi­don kulujen kasvu on valtakunnallisesti ollut suoraviivaista ja sinänsä ohjeistus menojen tasapainottamisesta on perusteltu. Keski-Suomen tilanne näyttäytyy lukujen valossa kuitenkin täysin toisella tavalla. Keski-Suomen sairaanhoitopiiri on jo vuosia ollut maamme kustannustehokkain sairaanhoitopiiri Uudenmaan ulkopuolella. Eri­kois­sai­raan­hoi­don menomme/asukas ovat pysyneet 2013–2020 käytännössä samalla tasolla valtakunnallisen trendin jatkaessa kasvuaan. Vuonna 2013 menot olivat 5,2 % alle maan keskiarvon ja vuonna 2020 17.1 %. Vaikka menoihin lisätään sairaala Novan ylittynyt budjetti, ovat eri­kois­sai­raan­hoi­don kulumme edelleen reilusti alle valtakunnallisen keskitason.

Kun tarkastellaan Keski-Suomen tilannetta lähemmin sote-menojen osalta, huomataan resurssoinnin jakautuneen maakunnassamme aivan toisin kuin julkinen keskustelu antaa ymmärtää. Net­to­käyt­tö­kus­tan­nuk­sem­me asukasta kohden SOTE-sektorilla vuonna 2020 olivat kokonaisuudessaan 1,3 % maan keskiarvon alapuolella. Erikoissairaanhoito siis alitti valtakunnallisen keskiarvon tuon mainitun 17%. Samaan aikaan pe­rus­ter­vey­den­huol­lon avohoidon kustannukset olivat 30 % ja vuodeosastotoiminta 10 % yli keskiarvon. Edellä esitettyä taustaa vasten käyty keskustelu vaikuttaa yksipuoliselta.

Eri­kois­sai­raan­hoi­dol­ta odotetaan tarkemmin määrittelemättömiä sopeutustoimia, vaikka ne tehtiin jo kymmenkunta vuotta sitten vieläpä yksiselitteisen pitkäjänteisesti. Kun taas tarkastellaan pe­rus­ter­vey­den­huol­lol­le peräkuulutettua resurssilisäystä, se näyttäisi jo toteutuneen Keski-Suomessa jopa 30 % kansallista keskitasoa korkeampana resurssointina. Hallituksen suunnalta tilatut toimenpiteet ovat siis Keski-Suomessa jo tehtynä. Siksi toivoisin tulevaisuudessa ensisijaisesti keskustelua resurssien mielekkäästä käytöstä itseisarvoisen uusjaon sijaan.

Keskustelussa on havaittavissa samaa poliittista näköalattomuutta kuin reilun vuoden takaisessa su­rul­li­sen­kuu­lui­sas­sa kirurgian kes­kit­tä­mis­kes­kus­te­lus­sa. Tuolloinkin poliittisesti paalutettua tavoitetta ajettiin kuin käärmettä piippuun vailla sijaa ammattilaisten näkemykselle. Olemme rakentamassa hyvinvointialuetta keskisuomalaisille. Tällöin tulee ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet, eikä jumittua valtakunnallisesti naulattuihin karkeisiin raameihin. Pe­rus­ter­vey­den­huol­to tulee saada kuntoon myös Keski-Suomessa, mutta eri­kois­sai­raan­hoi­don kustannuksella sitä ei voi tehdä. Keinot resursseineen tulee löytää muualta.