Vuodenvaihde tuli ja meni. Hyvinvointialue on ollut toiminnassa jo toista viikkoa ja tietojärjestelmät ovat edelleen pystyssä, sosiaalipalvelut pelaavat ja paloautot liikkuvat. Ensimmäinen este on siis ylitetty ja voidaan alkaa jännittää 13.1. perjantaina koittavaa palkanmaksupäivää. Uskoisin siitäkin selvittävän kuivin jaloin, ainakin meillä Keski-Suomessa. Niin vahvasti turvalliseen siirtymään ja aivan perusasioihin on pyritty panostamaan.
Varsinainen testi alkaakin siinä vaiheessa, kun palveluita ja niiden sisältöä aletaan miettiä toden teolla kevättalvella. Keski-Suomen hyvinvointialueen tämän vuoden talousarvio on 44 miljoonaa euroa alijäämäinen. Tähänkin pääseminen vaatii rinnalleen miljoonien eurojen tuottavuusohjelman, jolla kulurakennetta pyritään karsimaan heti ensimmäisestä toimintavuodesta alkaen. On siis sanomattakin selvää, että toiminnan sisällöt, palveluiden tuottamistavat, kumppanuudet, johtamistavat, henkilöstön osaaminen ja heidän kustannustietoisuutensa ovat kokonaisuuksia, jotka on käytävä yksityiskohtaisesti läpi heti alkuvuonna ja pyrkiä ohjaamaan koko organisaation toimintaa mahdollisimman kustannusvaikuttavaan suuntaan.
Yksikään hyvinvointialue ei tule säilymään elinkelpoisena ilman osaavaa ja motivoitunutta henkilöstöä. Ammattitaitoiset osaajat ovat ratkaisevassa roolissa terveydenhuollon tuottavuuden eli terveyshyödyn ja hyvinvoinnin suhteen. Tärkein resursseihin liittyvä asia pohdittavaksi tulevana keväänä onkin se, miten pystymme hyvinvointialueena vastaamaan kiristyvään kilpailuun osaavasta työvoimasta. Riittävä määrä henkilöstöä on ainoa tie siihen, että tyhjänä olevat hoiva- ja vuodeosastopaikat saadaan avattua niitä tarvitseville potilaille/asukkaille.
Ikäihmisten tilanne järjestelmän rattaissa on tällä hetkellä kestämätön. Hoivapalveluiden saatavuus on romahtanut ja palveluntarve ei kohtaa tarjontaa oikein millään sektorilla tällä hetkellä. Tämä realisoituu etenkin päivystysaikana monta kertaluokkaa itseään suurempina ongelmina, kun hauras ja ulkoisille häiriöille altis ikääntyvä potilas joutuu odottamaan palveluita kohtuuttoman pitkään ja pahimmillaan väärässä paikassa. Ikäihmisen palvelurakennetta onkin tarkasteltava kokonaisuutena, jossa otetaan huomioon kaikki palveluiden tasot sekä näiden keskinäiset vuorovaikutussuhteet. Yksilölliset tarpeet on otettava entistä paremmin huomioon. Esimerkiksi itseisarvoinen kotihoito hinnalla millä hyvänsä ei voi enää olla kaiken toiminnan lähtökohta. Yhteisöllisen asumisen ja hoivan tarjoamia mahdollisuuksia tulee käyttää yksilön tarpeiden mukaisesti.
Palveluiden tulee olla saavutettavissa kaikille keskisuomalaisille asukkaille, mutta tehottomat ja päällekkäiset toimintamallit on karsittava. Osa erityisresursseja vaativasta tarjonnasta kannattaa myös keskittää, jos se johtaa laadun tasaisuuteen ja kasvavan volyymin tuomaan kustannustehokkuuteen. Esimerkkinä maha-suolikanavan tähystykset. Digi- ja etäpalvelut on nähtävä mahdollisuutena kehittää toimintaa niin, että henkilöresurssit saadaan kohdennettua niitä tarvitseville.
Perusterveydenhuollon kapasiteetti on tällä hetkellä sietokykynsä rajoilla. Jotta saatavuus voidaan turvata, täytyy terveyskeskustyö muokata jälleen houkuttelevaksi, palkitsevaksi ja pitovoimaiseksi sekä lääkärien että hoitohenkilökunnan osalta. Näin saisimme levitettyä tarjontaa esimerkiksi kiire- ja päivystysaikojen muodossa myös virka-ajan ulkopuolelle ja Novan yhteispäivystyksen painetta saataisiin purettua.
Erikoissairaanhoidon kokonaisuus on massiivinen osa koko hyvinvointialueen toiminnasta. Sairaala Nova on maamme uusin ja modernein sairaala. Sen koko hyvinvointialueelle tarjoama vetoapu tulee käyttää täysimääräisesti hyväksi. Keskisuomalainen erikoissairaanhoito on ollut käytännössä kaikilla mittareilla maamme huippua ja tulee jatkossakin olemaan väistämättä maakuntamme terveydenhuollollinen keihäänkärki. Yhtäkään alueellista hoitopolkua ei voi uskottavasti luoda ilman selkeää ohjausta erikoissairaanhoidon suunnalta. Lakisääteisyys määrittää huomattavan paljon toimintaa ja tietyt varsin kalliitkin palvelut on pakko tuottaa erikoissairaanhoidon puolesta joko omana toimintana tai sitten huomattavasti kalliimmalla ulkopuolelta ostaen. Toivon, että tämä ymmärretään myös Keski-Suomessa ja erikoissairaanhoidolle annetaan valmiudet jatkaa samaa laadukasta sekä kustannustehokasta toimintaa, johon saimme vuosien varrella tottua sairaanhoitopiirin toimesta.
Hyvinvointialueet kautta maan joutuvat aloittamaan toimintansa varsin tiukan rahoituskehyksen puitteissa. Edellä on mainittu vain muutamia kokonaisuuksia, joiden suhteen vaaditaan valtavasti uudenlaista ajattelua ja päätöksentekoa. Kaikkeen tähän tulee linkittää myös toimivat yhteydet paikalliseen yritysmaailmaan. Yli 1,2 miljardin euron vuotuinen liikevaihto antaa oikein käytettynä mahdollisuuden myös alueellisen elinvoiman edistämiseen. Tuota mahdollisuutta meillä ei ole varaa jättää käyttämättä edes ideologisista syistä.