Satakunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden vastuualuejohtaja Simo Rehunen kritisoi taannoisessa Helsingin sanomien artikkelissa (HS 3.5.) suomalaista tapaa, jossa potilaiden hoitoon pääsy on tehty perustasolla hankalaksi, tehottomaksi ja byrokraattiseksi. Kritiikki osui maaliinsa.
Terveyskeskuslääkäreiden aitojen potilaskontaktien määrät ovat romahtaneet vuosituhannen alkuun verrattuna. Syitä on varmasti moinia, mutta artikkelissa yhdeksi merkittäväksi tekijäksi mainitaan• byrokraattinen ja paljon resurssia vaativa hoidontarpeen arviointi sekä loputon hoitaja- ja lääkäriresurssia nielevä puhelinrumba. Satakunnan terveysasemille tulee kuukaudessa 27 700 puhelua. Päivystysavun yhteydenotot eivät edes ole tässä lukemassa mukana. Karkeasti laskettuna pelkkään puhelimessa roikkumiseen menee 10-15 henkilötyövuotta.
Sinänsä hyvää tarkoittava toimintamalli on johtanut tehottomaan ja vaikuttamattomaan soittojen, konsultaatioiden ja takaisinsoittojen limboon. Lääkäriaikaa toivova potilas turhautuu ja saa mielikuvan järjestelmästä, jossa valtaosa energiasta käytetään potilaskontaktien välttelyyn. Kansalaiselle välitetään aktiivisesti kuvaa, jossa järjestelmä tuntee hänen toiveensa ja tarpeensa paremmin kuin hän itse.
Ongelma ei kuvannu pelkästään potilaiden turhautumisena. Toimintamalli ohjaa myös terveydenhuollon ammattilaisten resurssia aivan muualle, kuin hyvinvoinnin tuottamiseen potilaille. Koulutetun sote-henkilöstön ydintehtävänä ei ole arvoida puhelimitse potilaan hoidontarvetta, vaan parhaimpansa mukaan vastata tähän tarpeeseen. Keinotekoinen hoidon tarpeen arvioinnin ja hoitotapahtuman byrokraattinen erittely aiheuttaa ainoastaan kitkaa ja häiriökysyntää, helpottaen toki kammioissaan ruutua tuijottavien tilastonikkareiden ahdistusta. Näennäisiä kontakteja syntyy tuhatmäärin, mutta vaikuttavuus on pakkasella. Nykyisessä kysynnän ja tarjonnan epäsuhdassa meidän kannattaa kysyä itseltämme, haluammeko palvella potilaita vaiko byrokraatteja.
”Turhia käyntejä ei ole”, on mantra jota terveydenhuoltojärjestelmän piirissä toistettiin vielä omankin urani alkuvuosina. Potilaan huoli on aina aito ja palveluntarve perusteltu. Harva pyrkii vastaanotolle aikansa kuluksi. Yksi tärkeä palanen terveydenhuollon henkilöstön ammattitaitoa on tietää milloin hoitoja, tutkimuksia tai toimenpiteitä ei vaadita. Tämä tulee myös kyetä potilaalle kertomaan. Usein siihen vaaditaan 12 vuoden erikoislääkärikoulutus ja tällöin kyseessä ei ole turha käynti. Näin minulle on opetettu. Nykyinen hoidonarviohuumamme antaa ymmärtää, että kaikki kontaktit ovat potentiaalisesti turhia ja se tulee myös potilaille selkeän kivuliaasti osoittaa.
Hallituksen yli 65-vuotiaille kohdistettavaa valinnanvapauskokeilua on arvosteltu mm. siksi, että siitä puuttuu hoidon tarpeen arvioinnin elementti ja potilas pääsee lääkärille ilman portinvartijaa vain ajan varaamalla. Itse näkisin tämän vahvuutena, jonka toimivuutta kannattaa mielenkiinnolla seurata. En tunnista muista verrokkimaistamme yhtä raskasta järjestelmää, jolla lääkärille pääsyä yritetään padota satojen, ellei tuhansien ammattilaisten voimin päivittäin. Lääkärille halutessaan ihmiset varaavat ajan ja lähtevät käynnille.
Erilaisia tuotantotapoja täytyy tietenkin olla. Puhelin, etäyhteydet, chat, hoitajan ja fysioterapeutin vastaanotot pitää hyödyntää. Niitä tulee olla helposti saavutettavissa, matalalla kynnyksellä. Nettiajanvaraus täytyy mahdollistaa ilman erillistä puhelinvelvoitetta. Jos ihminen kokee tarvitsevansa apua, on hoidontarpeen arviointi tehty sillä hetkellä. Systeemin vastuulle jää tuottaa tuo palvelu mahdollisimman ripeästi ja kohdennettuna.
Tottakai kansalaisia tulee valistaa, itsehoitoon kannustaa ja uusavuttomuudesta päästä eroon. Jos tämä työ jää terveydenhuollon ammattilaisten vastuulle yhteydenottohetkellä, ollaan jo auttamattomasti liian myöhässä. Lähtökohtana tulee olla se, että yhteyttä ottava kansalainen on todella avun tarpeessa, eikä se viisastelemalla muuksi muutu. Terveydenhuollon resurssit on ohjattava potilaiden hyödyksi. Emme ole palvelemassa it-insinöörejä, johtajia tai kaiken maailman byrokraatteja. Potilas kuuluu keskiöön ja terveydenhuollon ammattilainen auttamaan potilasta.