Eilen levisi ur­hei­le­vaan maailmaan suru-uutinen. Diego Armando Maradona on poissa. Meksiko-86 ja ”jumalan käsi” ovat jo­kai­sel­le kal­tai­sel­le­ni (nuorelle) keski-ikäiselle jal­ka­pal­lo­fa­naa­ti­kol­le kä­sit­tei­tä. Itsestään selviä pu­he­kie­len ilmaisuja, joita ei tarvitse kes­kus­te­lu­kump­pa­nil­le avata. Itselleni ja us­koak­se­ni suu­rim­mal­le osalle kans­sain­toi­li­jois­ta­ni ne hen­ki­löi­tyi­vät yhteen maagisen kos­ke­tuk­sen omaavaan jal­ka­pal­lo­tai­tei­li­jaan, Diego Ma­ra­do­naan

Eilen levisi urheilevaan maailmaan suru-uutinen. Diego Armando Maradona on poissa. Meksiko-86 ja ”jumalan käsi” ovat jokaiselle kaltaiselleni (nuorelle) keski-ikäiselle jal­ka­pal­lo­fa­naa­ti­kol­le käsitteitä. Itsestään selviä puhekielen ilmaisuja, joita ei tarvitse kes­kus­te­lu­kump­pa­nil­le avata. Itselleni ja uskoakseni suurimmalle osalle kans­sain­toi­li­jois­ta­ni ne henkilöityivät yhteen maagisen kosketuksen omaavaan jal­ka­pal­lo­tai­tei­li­jaan, Diego Maradonaan. Muistan hyvin, kuinka isäni kanssa katselin Meksikon MM-kisoja televisiosta myöhään yöhön. Äitini mentyä nukkumaan teimme kasapäin voileipiä, joimme kaakaota, katsoimme pelejä, keskustelimme joukkueista, pelaajista ja etenkin Maradonasta. Nuo kisat ja nimenomaan Maradona merkitsivät minulle alkusysäystä elinikäiselle lajirakkaudelle käytännössä ilman minkäänlaista harrastuspohjaa.

Ikimuistoisin ottelu puolivälierissä Englantia vastaan tuotti sekä MM-kisahistorian puhutuimman että ihailluimman maalin neljän minuutin välein, molemmat Maradonan toimesta. ”Jumalan käsi”, tuo lähes rikollisella vääryydellä tehty maali on nykypäivänä ikoninen merkkipaalu kisahistoriassa. Ikään kuin korjatakseen vääryyden ja alleviivatakseen suuruuttaan teki Maradona seuraavaksi kaikkien aikojen soolomaalin, joka ei jättänyt jossitteluille sijaa. Tuon pelin jälkeen omassa jal­ka­pal­lo­maa­il­mas­sa­ni ei ollut muutamaan vuoteen muille pelaajille tilaa. Hän nousi nopeasti jumalasemaan sekä Napolissa että kotimaassaan Argentiinassa, johon hänen kuolemansa jälkeen julistettiin kolmen päivän suruaika.

Monen muun urheilusuuruuden tapaan myös Maradonalla oli ongelmansa yksityiselämässä ja jossain määrin myös kentällä kiellettyjen aineiden muodossa. Himmentävätkö nuo vaikeudet hänen ur­hei­lusaa­vu­tuk­si­aan tai asemaansa jal­ka­pal­lo­his­to­rias­sa? Minun silmissäni eivät. Hän oli ja on edelleen käsite, joka vaati muodostuakseen kaiken taikansa ja särmänsä, sekä hyvässä että pahassa.

Jokainen voi miettiä, miten paljon köyhempi olisi jal­ka­pal­lo­ro­man­tik­ko­jen laari, jos vuonna -86 olisi ollut käytössä VAR(video assisted referee)-järjestelmä ja ”jumalan käden” kohtalona olisi ollut vihelletty virhe sekä vastustajan vapaapotku. Voiko mikään alleviivata Maradonan merkitystä lajihistorialle enemmän? Tietenkin tapahtumat neljä minuuttia myöhemmin ja MM-kisahistorian parhaaksi valittu maali.

Jalkapallo- ja koko urheilumaailma menetti yhden kaikkien aikojen persoonistaan, taiteilijoistaan ja sankareistaan. Kuningaslaji on kuningaslaji, jossa kuninkaat ovat kuninkaita. Hyvää matkaa Diego Armando Maradona.