Kohdennettua oikea-aikaisesti vai kaikille kaikkea?

Share |

Sunnuntai 18.8.2019 klo 22:59 - Ville Väyrynen


Väestömme ikääntyy ja terveys- sekä hoivapalveluiden tarve kasvaa. Samalla syntyvyytemme on laskenut usean vuoden ajan enimmillään jopa 30% huippuluvuista. Näin ollen kasvavaa palvelun tarvetta on kohtaamassa vuosi vuodelta lukumääräisesti pienenevä joukko työikäisiä ihmisiä.

Samaan aikaan terveydenhuoltomme on ajautunut ongelmiin etenkin kiireettömän perusterveydenhuollon saatavuuden osalta. Tämä heijastuu pidentyneinä odotusaikoina terveyskeskuslääkärin vastaanotolle ja edelleen ruuhkautuneina yhteispäivystyksinä..

Yllämainittuihin ongelmiin hallitus on esittänyt kaksi selkeitä lukuja sisältävää ratkaisuehdotusta: 1000 lisälääkäriä terveyskeskuksiin ja 7 vuorokauden hoitotakuuta kiireettömässä hoidontarpeessa. Itselleni ei ole selvinnyt, miten näihin tavoitteisiin suunnitellaan päästävän. Molemmat ovat äkkiseltään varsin kunnianhimoisia toisiinsa linkittyviä päämääriä ja vaativat sellaisenaan toteutuessaan valtavan taloudellisen lisäpanostuksen. Laarimme ei kuitenkaan ole pohjaton, kuten hallitus tuntuu kuvittelevan. Koska leikkauksia ei ole suunniteltu, olettaisin tavoitteiden saavuttamisen vaativan veronkorotuksia.  Molempiin ehdotuksiin liittyy mielestäni myös ongelmia tai epätarkkuuksia.

Tuhannesta lisälääkäristä puhuttaessa jää epäselväksi, tarkoitetaanko absoluuttisen lääkärimäärän vai ainoastaan terveyskeskuskollegoiden lukumäärän lisäystä. Kummassakaan tapauksessa lääkärien lisäys terveyskeskuksiin ei ole ilmoitusasia. Työnkuva, kuormittavuus ja johtamiskulttuuri ovat saatava sellaiselle mallille, että nuo 1000 lääkäriä kokevat ajatuksen terveyskeskustyöstä houkuttelevana joko vastavalmistuneina ammattilaisina tai esim. yksityispuolen ”paluumuuttajina”.

Idea 7 vuorokauden kiireettömän hoidon takuusta on varsin romanttinen ja äkkiseltään kannatettava. Tiedän myös lääkäriliiton sitä kannattavan. Meillä ja maailmalla kuitenkin esimerkiksi syöpäepäilyillä katsotaan tuo viikon aikaraja hyväksyttäväksi. Miksi siis lähdemme yhtäkkiä runnomaan kaikki ryhmät yhteen ja samaan kiireellisyyskriteeriin pahimmillaan vaarantaen kiireisten ja jopa päivystyspotilaiden hoitoon pääsyn. 90 vuorokauden odotus on kiistatta liikaa, mutta jonkinlaisen porrastuksen tarvitsemme kiireellisyysluokituksen mukaisesti, kuten erikoissairaanhoidossa. Esim. 7vrk, 14 vrk ja kuukausi. Näin voisimme jakaa resurssimme tarkoituksenmukaisemmin.

Kategoristen numerotavoitteiden sijaan meidän tulisi käyttää kaikki liikenevä energia siihen, miten saisimme jo nykyisellään monien mittareiden mukaan laadukkaasta terveydenhuoltojärjestelmästämme entistä toimivamman ja tarkoituksenmukaisemman. Tekisimme siis oikeita asioita oikeaan aikaan ja mielekkäästi resursoiden. Purkaisimme päällekkäisyyksiä ja tyhjäkäyntiä. Myös työterveyshuollon asemaa ja etenkin roolia tulee pohtia kriittisesti. Sen pitää päästä tekemään sille alun perin kuuluvaa roolia työkyvyn ylläpitäjänä ja pystyä jättämään perusterveydenhuollon varaventtiilinä toimiminen.

Palvelun tarpeen ja rahan menon lisääntyessä ei voi jakaa kaikille kaikkea vaan miettiä tarkkaan, kuka tarvitsee mitä, milläkin aikataululla. Lukuja on helppo heitellä, mutta sellaisenaan ne ovat vain varma menoerä. Tärkeämpää olisi miettiä, miten ja ennen kaikkea miksi näihin lukuihin pyritään. Tämän (suhteellisen vaativan) pohdinnan hallituksemme on toistaiseksi näyttänyt jättäneen tulevaisuuteen.



Kommentit

19.8.2019 6:44  Ulla Palmu

Ville, ASIAA taas kerran. Johtaminen ja työnhallinta avainsanoja perusterveydenhuoltoa ajatellen.

19.8.2019 16:00  Heimo Lajunen

Kaikki muu edelläolevassa saa kannatukseni, mutta työterveyshuollon rajaus ei. Jos työterveyspotilaat ajettaisiin osassa tavallisia asioitaan vaikkapa perusterveydenhuollon asiakkaiksi, tarvittaisiin sinne jälleen yhä enemmän lääkäreitä.
Myös yhden asIakkaan (potilaan) asioiden hoidon hajottaminen vähentää tt-lääkärin vastuuta olennaisesti ja asiakas joutuu useammalle luukulle. Uskon, että ainakaan terveyskeskukseen asiakkaat eivät työterveyslääkärin sijaan edes pääosin lähtisi - pitäisi käyttää yksityislääkäreitä.
Työterveyslääkäreiden olo toki kevenisi merkittävästi, samoin ammattitaito pitemmällä aikavälillä.

8.9.2019 16:20  Anu Pollari

Hyvää pohdintaa.
Minun mielestä pitäisi tarkastella sisältöä. Mitä tarpeita pth lääkärivastaanoton potilailla on? Miten eri sairausryhmät hoidetaan?
Näin päästäisiin sopimaan hoitoketjuista esim. tuki-ja liikuntaelinoireisten ensisijainen hoito on fysioterapia ja mielenoireissa käynnistetään varhainen psykologinen tuki ja sydän ja keuhkopotilailla liikunnallinen kuntoutus käyntiin.
Näin lääkäri voisi paremmin keskittyä lääketieteestä eniten hyötyviin sairauksiin.
Pth fysioterapeutti


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini