Tarpeet ja tarjonta erityisopetuksessa

Share |

Torstai 4.4.2019 klo 7:55 - Ville Väyrynen


Suomessa lapset ja nuoret saavat varhaiskasvatuksesta lähtien erinomaista opetusta. Huoli erilaista tukea tarvitsevista lapsista on kuitenkin lisääntynyt viime vuosina. Luokkakoot ovat kasvaneet ja erityisryhmien sijaan erityisopetusta on siirretty enemmän osaksi yleisopetusta.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2003 erityisoppilaista 62% sai opetusta ainoastaan erityisryhmässä. Vuonna 2017 tuo luku oli laskenut 37%:iin. Toisin sanoen lähes 2/3 erityisoppilaista sai opetuksensa osittain tai kokonaan yleisopetuksen ryhmissä. Tilanteesta ollaan oltu viime aikoina siis aiheestakin huolissaan. 

Myös kasvaneet luokkakoot ja häiriökäyttäytyminen vaativat opettajien huomiota, eikä erityisopetukseen ole pystytty ohjaamaan voimavaroja kasvaneen tarpeen tyydyttämiseksi. Yleisopetuksessa tukea tarvitseviin oppilaisiin ei voida kohdistaa niin paljon huomiota kuin he tarvitsisivat.

Vuosina 2005-2018 erityiskoulujen määrä on laskenut kolmasosaan entisestä samalla kun tuen tarve on kaksinkertaistunut. Tällä hetkellä tarve koskee noin viidesosaa kaikista oppilaista. Tämä kehityssuunta on vääjäämättä johtanut siihen, että pienryhmiä on jouduttu vähentämään ja oppilaita, joilla on erityisiä tarpeita, on liitetty yleisopetuksen ryhmiin.

Suuntaa on perusteltu inkluusiolla, jonka mukaan kaikille tulisi antaa oikeus saada opetusta tavallisissa koululuokissa ja erityisluokissa opiskeltaisiin vain poikkeustapauksissa. Inkluusion perusajatus on hyvä, mutta sen toteutus on jäänyt puutteelliseksi. Luokkakoot ovat kasvaneet ja opetustyö muutenkin on muuttunut vaativammaksi, mutta opettajaresursseja ei ole pystytty lisäämään riittävästi. Asiantuntijoiden mukaan ainakin osittaisena motiivina inkluusioon siirtymisessä ovat olleet säästösyyt. Ongelma on, ettei yleisopetukseen ole osoitettu sitä lisäpanostusta, jonka oppilaiden erilaisten tuen tarpeiden huomiointi vaatisi. Opettajat väsyvät, oppilaat eivät saa tarvitsemaansa tukea ja alueellinen eriarvoisuus korostuu kuntakohtaisen taloustilanteen mukaan.

Myös ne oppilaat, joilla ei ole erityistarpeita, kärsivät tässä tilanteessa. Opetus etenee heidän valmiuksiinsa nähden varsin rauhallisella rytmillä, eikä opettajilla ole aikaa edistää heidän oppimistaan tavoitteiden mukaisesti. Meidän tuleekin pitää huolta tukea tarvitsevien oppilaiden tarpeista, mutta yhtä lailla tärkeää on ruokkia lahjakkaiden oppilaiden motivaatiota tarjoamalla heille haasteita, joita he kaipaavat. Nykytilanteesta kärsivät kaikentasoiset oppilaat, minkä
lisäksi se uuvuttaa kohtuuttomalla kuormittavuudellaan opettajia.

Pienryhmäopetuksen resursointi ja saatavuus riippuvat pitkälti kunnan taloustilanteesta. Meidän tulisi kyetä tarjoamaan erityisopetusta lapsille ja nuorille heidän tarpeensa, eikä kunnan rahatilanteen pohjalta. Onkin ehdotettu tuetun opetuksen rahoituksen siirtämistä kunnilta valtiolle. Tuolloin päästäisiin eroon alueellisesta eriarvoisuudesta, mikä olisi tärkeää niin erityislasten kuin kaikkien muidenkin oppilaiden kannalta. Samalla tuettaisiin myös opettajakunnan jaksamista arvokkaassa työssään.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini