Iänikuinen digiloikka

Share |

Tiistai 2.4.2019 klo 14:16 - Ville Väyrynen


Digiloikka ja keinoäly, aikamme ilmiöt. Molempia ovat puheet pullollaan sekä politiikassa että mediassa. Edellinen lienee jonkinlainen jatkumo digitalisaatiolle, joka ei ole enää terminä muodikas. Jälkimmäinen taas vie työpaikkamme ja työvoimatarpeemme tulee romahtamaan. Nämä kaksi yhdessä tulevat muuttamaan maailmamme perin pohjin, eikä mikään ole enää entisellään. Perinteiset ammatit häviävät ja tulemme tarvitsemaan työntekijöiksi lähinnä vain koodareita. Päivittäistä elämää pyöritämme sähköisesti kotisohvalta vailla tarvetta poistua lämpenevään ulkoilmaan. Ainakin tällaisen käsityksen vallalla olevista puheista toisinaan saa.

Lääketieteessä kuulee jonkinlaisena keinoälyn esiasteena pidettävän roboteilla suoritettavia syöpäleikkauksia, jotka ovat esim. Suomessa toistaiseksi vain Yliopistosairaaloiden repertuaarissa. Kyse ei missään mielessä ole robotiikasta, jossa kone ohjelmoitaisiin tekemään itsenäisesti jokin temppu. ”Robotti” on itse asiassa vain yksi instrumentti muiden joukossa. Instrumentin käyttäjä, ihan elävä ihminen, tuottaa jokaisen pienenkin liikkeen ja tuo varsin herkkä instrumentti vain toistaa nuo liikkeet reaaliajassa. Toki ”robotti” on muuttanut osaltaan kirurgian luonnetta ja näin ollen pakottanut kirurgit oppimaan uuden teknologian sekä leikkaustekniikan. Yhtään työpaikkaa ei kuitenkaan ole menetetty. 

Sama pätee lääketieteen digitalisaatioon yleisemminkin. Moni asia on muuttunut helpommaksi, hienoimpana esimerkkinä röntgenkuvien tuottaminen, katsominen, tulkitseminen ja niistä konsultointi. Kaukana ovat ajat, jolloin kuvia kuskattiin ambulanssin kyydissä pahimmillaan satoja kilometrejä tulkittavaksi. Jos jotain oli vialla, saatettiin potilas sitten lähettää seuraavalla ambulanssilla. Nyt kuvat voidaan siirtää sähköisesti käytännössä mihin tahansa ja konsultaatiot sairaalan sisällä tai laitosten välillä onnistuvat yhdellä puhelinsoitolla muutamassa minuutissa. Työn luonne kuviin liittyen on muuttunut niin radiologilla, rötgenhoitajalla kuin hoitavalla lääkärilläkin. Yhtään työpaikkaa ei kuitenkaan ole menetetty. Ambulanssit kulkevat entiseen malliin, mutta nykyisin ilman kuvapussia. Kuvat, tulkinnat ja tarvittavat konsultaatiovastaukset saadaan nopeammin kuin aiemmin ja potilas saa apunsa tehokkaammin.

Keinoälyä pidetään vielä digitalisaatiotakin pahempana uhkana tulevaisuuden työpaikoillemme. Toisaalta siitä toivotaan myös pelastajaa, liittyen vääjäämättä vaanivaan työvoimapulaan, joka meitä joidenkin vuosien päästä saattaa odottaa. 

Kumpaankaan ennusteeseen en usko. Keinoäly tulee kyllä vaikuttamaan työtehtäviimme tai ainakin niiden luonteeseen. Todennäköisesti työvoiman tarve tulee kuitenkin pysymään kutakuinkin entisellään. Suunnittelu ja tuotekehitys tulevat vaatimaan ammattilaisia moninkertaisen määrän nykyhetkeen verrattuna. Monet inhimillistä otetta vaativat tehtävät tulevat pysymään ihmisten vastuulla vuosikymmenten ajan ja todennäköisesti pidempäänkin. Esimerkkeinä mainittakoon poliisi, palomies, opettaja, pappi, sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja, lääkäri, yrittäjät  jne. Inhimillisyys on se tekijä, joka tulee määrittämään ihmisen ylivertaisuuden verrattuna keinoälyyn. Monet ihmiset tulevat haluamaan ja myös tarvitsemaan  jatkossakin henkilökohtaista palvelua koneen kanssa kommunikoinnin sijaan.

Esimerkiksi lääketieteessä diagnoosin tekeminen on vain osa prosessista. Hoitopäätöksiin liittyy paljon harmaan eri sävyjä ja inhimillisiä vivahteita. Niinpä vuokaavioihin ja algoritmeihin perustuva keinoäly ei mitenkään pysty saavuttamaan vaadittavaa inhimillisyyden astetta, jolla voisi korvata lääkärin tai hoitajan. Lääke- tai hoitotieteen maailmassa keinoälylle jääkin vain työtä sujuvoittava rooli. Parhaimmillaan se avaa mahdollisuuksia täysin uusille toiminnoille jotka itsessään vaativat lisää inhimillistä työvoimaa. Uskoisin saman tilantennenäkymän pätevän myös monilla muilla  toimialoilla. Toki esimerkiksi tietyt finanssialan sektorit voivat olla poikkeus, hyödyntäen keinoälyä jopa inhimillistä työvoimatarvetta vähentävällä teholla.

Lähitulevaisuudessa sekä digitalisaatio että keinoäly tulevat palvelemaan meitä lähinnä tiettyjä työtehtäviä suoraviivaistavina apukeinoina. Parhaimmillaan ne saattavat avata ovia myös kokonaan uusille työtehtäville ja – suoritteille. 

Tilanne, jossa inhimillisen työvoiman tarve romahtaisi, on kuitenkin erittäin kaukana nykyhetkestä. Tässä mielessä en pelkää lastemme tulevien työurien puolesta.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini