Juupas eipäs!

Share |

Tiistai 8.1.2019 klo 17:17 - Ville Väyrynen


Keskustelin taannoin ”kilpailevan” puolueen jäsenen kanssa vaalikampanjan rakentamisesta. Olemme molemmat kiinnittäneet huomiota kategoriseen vastakkainasettelun ja väittelyn tarpeeseen. Puoluepolitiikassa tästä on muodostunut jopa jonkinlainen itseisarvo. Malliesimerkkinä voisi mainita taannoisen varsin kokeneiden poliitikkojen välisen tv- keskustelun perustulosta. Myös jokavuotinen budjetti vs varjobudjettikeskustelu kulkee aina uudestaan samaa rataa. Tuntuu erikoiselta, etteivät yhdessä maamme etua ajavat hallitus ja oppositio (riippumatta vuosien varrella muuttuvista kokoonpanoistaan) onnistu luomaan toisiaan edes osittain tyydyttäviä ehdotuksia. On selvää, että monipuoluejärjestelmässä ajaudutaan tiukkoihinkin väittelyihin ja vastakkainasetteluihin. Oletan kuitenkin kaikkien ajavan aidosti omien arvojensa mukaisia linjoja maansa etua ajatellen.

 Eri puolueiden teemoja pintapuoleisestikin katsoessa selviää, että perimmäiset tavoitteet ovat aikalailla yhtenäisiä puolueiden välillä ja lähinnä keinot näiden saavuttamiseksi vaihtelevat. Kaikki pyrkivät säilyttämään hyvinvointivaltion, korkean koulutustason, turvallisuuden tunteen, tasa-arvon jne. Työkaluja näihin tavoitteisiin pääsemiseksi kaupataan sitten erilaisilta puolueen linjoja kuvaavilta arvopohjilta. Kuka on oikeassa ja millä perusteilla? Luonnollisesti tähän kysymykseen ei tule löytymään vastausta demokraattisessa yhteiskunnassa. Politiikassa ei ymmärtääkseni ole oikeaa tai väärää. On vain toisistaan enemmän tai vähemmän eroavia arvomaailmoja, joita kaupataan mahdollisimman loogisesti perustellen. Tältä pohjalta voi mielestäni (kärjistäen toki) ajatella, että ainainen juupas/eipäs-väittely on turhaa. Puolueiden arvopohjat ovat pääosin tiedossa, eivätkä ne vastapuolen kanssa väittelemällä mihinkään muutu. Tämä on toki varsin idealistinen ja naiivi ajatus, joka ei missään nimessä itsellänikään toteudu, kuten haluaisin. Juurikin omassa henkilöhistoriassani jopa jonkinlaisena painolastina riippuu nimenomaan oikeassa olemisen tarve.

Toivoisinkin pystyväni tuomaan kampanjani aikana omat teemani esille ilman tarvetta voimakkaaseen vastakkainasetteluun ns. vastapuolen kanssa. Toki puolustan omia mielipiteitäni jos niitä kohtaan hyökätään. Hienoa olisi jos tällöinkin kykenisi nimenomaan puolustamaan omaa arvomaailmaansa ilman tarvetta hyökätä muiden mielipiteitä vastaan. Uskon tämän myös lopulta koituvan oman kampanjan hyödyksi. Luulisin äänestäjienkin olevan kiinnostuneempia kuulemaan ehdokkaan omista teemoista, kuin hänen mielipiteistään koskien muiden ehdokkaiden kampanjoita. Myöskään varovainen vastapuolen ehdokkaan kehuminen, silloin kun siihen on aihetta, ei koitune haitaksi omalle projektille. Kaiken mitä sanoo tai tekee, tulee olla johdonmukaista läpi kampanjan. Sanomaansa ei voi muuttaa kuulijakunnan mukaan äänten keruumielessä. Toki painotuksia voi vaihdella, mutta viestin näiden painotuksien takana tulee pysyä muuttumattomana. Tällöin ei aja itseään tilanteeseen, jossa myöhemmin joutuu muistelemaan aiempia sanomisiaan. Riittää, että pitää omat teemansa ja näiden takana olevan arvomaailmansa selkeänä mielessä. Ennen kaikkea vaalikampanjan jälkeen haluan katsoa taaksepäin ja olla tyytyväinen tekemisiini ja sanomisiini riippumatta tuloksesta. Toki entisenä kilpaurheilijana hieman tyytyväisempi tulen olemaan jos voitan.

 Olen käynyt jonkin verran läpi keskisuomalaista varsin laadukkaan oloista ehdokasmateriaalia. Uskon vilpittömästi, että kovinkaan paljon ei ole saavutettavissa hyökkäämällä ketään heitä vastaan. Kaikki energia tulee käyttää omaan kampanjaan, omien arvojen esille tuomiseen ja etenkin niiden perusteluun. Mikä minä olen muiden arvomaailmaa kritisoimaan?


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini