Kallis pitkä ikä

Share |

Keskiviikko 2.1.2019 klo 21:56


Vuonna 2009 Keski-Suomessa syntyi 3149 lasta. Vuoden 2018 lopullinen luku on noin 2200. Tämä tarkoittaa 30%:n pudotusta syntyvyydessämme. Luvut ovat linjassaan muun maan kanssa. Syntyvyyden aleneminen on syystäkin herättänyt huolta ja itse kukin on alkanut etsiä keinoja käyrän suunnan muuttamiseksi. Yksi höpsöimpiä ideoita on ollut ajatus ”synnytystalkoista”. Toisaalta ihan asiallisiakin avauksia on kuultu esim.perhevapaauudistukseen liittyen.  

kansikuva.png

Aivan näin alhaista syntyvyyttä emme ole vuosikymmeniin kokeneet, mutta tiettyä syklisyyttä luvuissa on havaittavissa. Edellinen aallonpohja oli 80-luvun puolivälin molemmin puolin. Nuo muita pienemmät ikäluokat ovat nyt itse synnytysiässä ja luonnollisesti osa laskusta selittyy tämänhetkisten potentiaalisten synnyttäjien alhaisella määrällä. Osan selittää taas muuttuneet arvot ja uskoakseni jonkinlainen uraorientoituneisuus, joka ajaa ensisynnyttäjien ikää hiljalleen ylöspäin. Halutaan löytää oma paikka ja asema yhteiskunnassa sekä luoda ura ja nähdä hieman maailmaakin ennen aloilleen asettumista ja perheen perustamista. Tällöin lopullinen lapsimäärä jää herkästi keskiarvoltaan aiempia vuosia alhaisemmaksi. Mitä tälle asialle voi tehdä? Yhteiskuntana voimme luoda ilmapiirin sellaiseksi, että kannustamme perheenperustamiseen. Perhevapaauudistus on hyvä tavoite ja kannattaa saada valmiiksi. Perheille on jätettävä reilusti liikkumatilaa sen suhteen, kumpi puolisoista jää kotiin vuorollaan lapsen kanssa ja minkälaisella rytmityksellä. Tämä tulee olla mahdollista päättää juuri perheen sen hetkisten tarpeiden mukaisesti. Varhaiskasvatuksen resurssit sopivine ryhmäkokoineen pitää olla kunnossa. Työnantajilla tulee olla halua, kykyä ja resursseja kannustaa perheen perustamiseen.

Alhainen syntyvyys johtaa jatkuessaan väistämättä huoltosuhteen (työvoiman ulkopuoliset/työvoiman piirissä olevat) heikkenemiseen. Se ei kuitenkaan ole ainoa suhdetta heikentävä tekijä. Yhtä suuri ja taloudellisessa mielessä jopa raskaampi tekijä on vanhusväestön lisääntyminen. Tämä ”ongelma” on seurausta väestön eliniän pidentymisestä. Kuolleisuus laskee ja ihmiset elävät pitempään. Palveluasumisen tarve esimerkiksi kotikunnassani Muuramessa kasvaa tällä hetkellä vuosittain. Yhä iäkkäämmille pystytään tarjoamaan yhä raskaampia ja sitä kautta kalliimpia hoitoja. Ihmiset elävät terveenä pitempään ja ennen kaikkea he elävät myös sairaana pitempään. Korostan, että ongelma on raskas ainoastaan taloudellisesti. Inhimillisessä mielessä tilanne on riemastuttava. Tosiasia kuitenkin on, että nämä tekijät yhdessä heikentävät huoltosuhdetta ja sitä kautta taloudellista kantokykyämme. Niinpä ratkaisuksi ei tule riittämään syntyvyyden palauttaminen entiselle tasolleen. Tarvitsemme innovatiivisia ratkaisuja nimenomaan vanhuspalveluiden puolelle. Ensiarvoisen tärkeää tulee olemaan kaikenlainen ennakoiva toiminta. Sairauksien varhainen toteaminen ja hoito, kaatumisten ehkäisy, henkinen ja ruumiillinen aktivoiva toiminta tulevat kaikki olemaan keskeisessä roolissa ja ennen kaikkea palvelemaan sekä elämänlaadullista että taloudellista hyvinvointiamme. Kotona asumista tulee tukea kaikin keinoin esimerkiksi omaishoidon tukeen resursoimalla. Tarvittavaan palveluasumiseen tulee löytää laadukkaita ja taloudellisesti kestäviä ratkaisuja. Palveluntarve tulee yksilöidä ja palvelut räätälöidä mahdollisimman tapauskohtaisesti sekä joustavasti. Hoitoketjut pitää luoda kuntoutumista tukevaksi ja erilaisten toimenpiteiden jälkihoitoon tulee panostaa.

Kolmas keskeinen keino huoltosuhteen tasapainottamisessa tulee olemaan työvoimatarpeen tyydyttäminen. Realistisesti ajatellen emme tule tässä onnistumaan ilman työperäistä maahanmuuttoa. Me tulemme tarvitsemaan muualta tulevaa työikäistä ja –kykyistä väestöä. Yksi houkutin voi olla esimerkiksi koulutus. Meidän tulee pyrkiä saamaan ulkomaalaisia opiskelijoita yliopistoihimme, ammattikorkeakouluihin tai mihin tahansa muihin koulutusyksikköihimme. Tarvitsemme selkeän systeemin, jolla pyrimme juurruttamaan opiskelijat työmarkkinoillemme, jotta he eivät heti valmistuttuaan lähde maailmalle. Tässä piilee maksuttoman yliopisto-opiskelun suhteen sekä mahdollisuudet että uhkat. Opiskelijoita on helppo houkutella, mutta he saattavat tulla vain hakemaan sekä edullisen että  laadukkaan tutkinnon ja lähteä jatkamaan maailmalle. Myös muista syistä maahan tulevista tulee aktiivisesti löytää potentiaalinen työvoima ja käyttää se hyödyksi. Jos tässä onnistumme, on se huoltosuhteen kannalta kenties taloudellisesti tehokkainta toimintaa.

Nämä edellä käydyt kolme näkökulmaa ovat tietyllä tapaa yhden asiakokonaisuuden eri puolia. Mielestäni meidän tulee jatkossa keskittyä huoltosuhteeseen kokonaisuutena sen sijaan, että käsittelisimme näitä asioita toisistaan erillisinä aihepiireinä. Kantokykyämme ei turvata pelkästään syntyvyyttä lisäämällä, työvoimatarjontaa parantamalla tai tehostamalla vanhuspalveluita. Kaikkia näitä tarvitaan. Uskoisin, että tämä kokonaisuus tulee lähivuosina olemaan taloudellisessa mielessä yksi kriittisimpiä ongelmia. Jos tätä ei saada ratkaistua, ainoa mahdollinen ulospääsy tulee olemaan hyvin laajamittainen priorisointi. Silloin terveydenhuoltohenkilöstömme tulee joutumaan kohtuuttoman tehtävän eteen. Voin vakuuttaa, että siinä tilanteessa tulen huomattavan paljon mieluummin toimimaan poliitikon kuin terveydenhuollon ammattilaisen roolissa.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini