”Jos on tavattoman vahva, täytyy olla myös tavattoman kiltti.”, siteerasi tasavallan presidentti Alexander Stubb Peppi Pitkätossua puheessaan Pohjoismaiden neuvoston viimekeväisessä teemaistunnossa Helsingissä. Tällä hetkellä maailmassa tuntuu kuitenkin olevan huolestuttavan paljon vahvojen maiden johtajia, joilta on Peppi Pitkätossu jäänyt lukematta.
”Olemme selvästi menossa kohti maailmaa, jota määrittelee valta ja voima. Säännöt ja arvot tuntuvat valitettavasti jäävän taka-alalle, kun kansainvälisiä instituutioita haastetaan”, totesi presidentti Stubb eilen Pariisissa halukkaiden koalition kokouksessa. Olen vahvasti samoilla linjoilla arvostamani tasavallan presidentin kanssa. Maailmaa leimaa juuri näinä aikoina vahvimpien lait, joita venytetään tarvittaessa eri suuntiin usein kansallisten intressien varjolla. Ne venyttävät, joilla voima siihen riittää.
Suuret ovat päässeet niin suuriksi, että perusteltuakin kritiikkiä suitsii pelko heidän suututtamisestaan. Reaalimaailmassa siinä saattaa olla viisauden siemen, mutta kääntöpuolena lienee yhä syvenevä itseään ruokkiva kierre. Tuon kierteen yhtenä lopputuotteena näemme tilanteen, jossa USA ilmoittaa tarvitsevansa ja myös ottavansa/ostavansa itsenäisen NATO-liittolaisensa alueita itselleen. Ainakin tämänhetkisen tiedon mukaan tämä olisi tapahtumassa vailla asianosaisten hyväksyntää. Perusteeksi tuntuvat riittävän epämääräinen tarve sekä kansallinen turvallisuus. Toimien kohteet, Grönlanti ja Tanska, pyritään keskusteluissa jättämään jonkinlaiseen kyytiläisen asemaan.
On vaikea hyväksyä maailmaa sellaisena, jossa vahvin vie, kiltteys on heikkoutta ja yhdessä sovitusta voidaan poiketa vahvimman mandaatilla. Sääntöpohjaisuus ja edes pääpiirteittäin jaetut arvot luovat meille pohjaa toimia maailmalla yhdessä ja luottaa liittolaisiimme sekä solmittuihin sopimuksiin. Näin myös hieman pienemmillä on mahdollisuus pärjätä, kuten Tanskan pääministeri Mette Frederiksen maanantaina totesi.
On päivänselvää, että Grönlannin ja Tanskan asioista päätetään Grönlannissa ja Tanskassa. Tästä Pohjoismailla on selkeä yksimielisyys, kuten ulkoministerimme jo omassa julkilausumassaan ilmaisivatkin. Muussa tapauksessa edessämme voi olla tapahtumaketju, jonka seuraukset paljastuvat peruuttamattomiksi. Etupiireihin perustuva maailmanjärjestys ei ole Pohjoismaiden etu.
Grönlannin, ja arktisen alueen laajemminkin, strategista merkitystä ei kiistä kukaan. Sillä on suuri rooli pohjoisen alueemme kokonaisturvallisuuteen liittyen. Sekä sijainti että mineraalit ovat varmasti houkuttelevia myös liittolaistemme silmissä. NATOn läsnäolo, yhteistyö liittolaisten, etenkin USA:n kanssa ja alueen strategisen merkityksen ymmärtäminen ovat ensiarvoisen tärkeitä kokonaisuuksia nykyisessä maailmantilanteessa. Grönlannin kohdalla kyseessä on kuitenkin Tanskan itsehallintoalue, jonka kohtalosta eivät voi päättää ulkopuoliset.
Olen aina vieroksunut ajatusta, että tässä maailmassa voisi olla liian kiltti tai mukava. Liian vahva näköjään voi olla, etenkin jos vahvuuden mukana tulevaa vastuuta ylenkatsotaan. Vahvojen maiden imperialististen johtajien vastapainoksi tarvitaankin pienten maiden vahvoja johtajia ja yhtenäisiä näkemyksiä. Voima löytyy yhtenäisyydestä ja jaetusta arvopohjasta. Pohjolan johtajat ovat jo tätä yhtenäisyyttä viestineetkin.
Pohjoismaiden neuvoston työn kautta pyrin omalta osaltani ilmaisemaan kaiken tukeni niin Tanskan, Grönlannin kuin muidenkin Pohjoismaiden oikeudelle päättää itseään koskevista kokonaisuuksista. Tämän tulisi olla itsestään selvää kaikille, maiden tai niiden johtajien vahvuudesta riippumatta.