Keski-Suomen väestö tulee ikääntymään voimakkaasti tulevina vuosina. Kymmenen vuoden päähän tarkastellessa ainoat kasvavat ikäluokat löytyvät yli 74-vuotiaista. Kaikki muut ryhmät tulevat pienenemään.
Hyvinvointialueilla lasketaan vahvasti ennaltaehkäisyn varaan tulevien vuosien terveydenhuollon resurssien riittävyyden varmistamiseksi. Perustason palveluihin ja ehkäiseviin toimiin panostamalla odotetaan erikoissairaanhoidon tarpeen vähenevän. Ehkäisyn uskotaan vähentävän palveluntarvetta laajemminkin.
Oikeanlainen aikuisiin kohdistettu ennalta ehkäisevä toiminta tulee varmasti lisäämään laadukkaita elinvuosia ja pidentämään elinikää. Kansanterveydellisessä ja inhimillisessä mielessä ehkäisevä toiminta onkin ehdottoman kannatettavaa. Taloudellisesta näkökulmasta tilanne ei ole niin yksioikoinen. Lisääntyvä ikääntyneiden määrä tuo heitä automaattisesti entistä enemmän palveluiden piiriin. Elinikä pitenee ja palveluita tarvitaan näin ollen myöhäisemmälle iälle, joten tarve lisääntyy. Ainakin asumispalveluille, hoivalle, ikääntyneiden neuvoloille ja erikoissairaanhoidolle on luvassa kasvavaa kysyntää tulevina vuosina riippumatta siitä, mitä ehkäisevien toimien saralla tehdään.
Tällä hetkellä kahteen viimeiseen elinvuoteen kohdistetaan valtaosa terveydenhuollon panostuksesta. Niitä vuosia ei kyetä ehkäisemään millään keinolla. Hoidot kehittyvät ja kallistuvat kaiken aikaa. Erilaisista hoitomahdollisuuksista ollaan myös tietoisia ja niitä osataan vaatia entistä vahvemmin. Kalliita syöpälääkkeitä keksitään ja tehtaat suoltavat uusia entistä hienompia leikkausinstrumentteja samalla kun ikääntyvästä väestöstä tulee yhä enemmän hyväkuntoisia potilaita kalliiden hoitojen piiriin. Yhtälö on taloudellisessa mielessä haastava.
Priorisointi ja sisältöjen sekä prosessien tarkastelu tulevat todennäköisesti olemaan ainoita keinoja, joilla terveydenhuollon omilla aikuisväestöön kohdistuvilla toimilla voidaan saavuttaa merkittävää taloudellista säästöä ja kustannusvaikuttavuutta. Joudumme miettimään terveydenhuollon panostuksia aivan uudella tapaa. Miten kohdistamme oikeat toimet oikeisiin kohteisiin oikea-aikaisesti. Priorisointi ei liity ainoastaan potilaan ikään. On myös pohdittava, mitä tulemme jatkossa tarjoamaan julkisin varoin tai tulisiko esimerkiksi työelämässä oleville sairauslomalla hoitoa odottaville antaa ”ohituskaista” yhteisen edun nimissä. Yksi sairauslomapäivä kun kustantaa yhteiskunnalle lähteestä riippuen 350–500€ Hoidon ajoitus ja porrastus on tärkeää. Oikeita asioita tulee tarjota oikein ajoitettuna oikeille kohderyhmille. Kustannusvaikuttavuuteen tähdätessä nämä ovat kysymyksiä, jotka ratkaisevat terveydenhuollon tulevaisuuden.
Lapset ja nuoret tulee nostaa ehkäisevän toiminnan keskiöön. Tarvitsemme jokaisen heidän panostaan tulevina vuosina. Syrjäytymisen tielle ei voi hukata yhtään yksilöä. Varsinaiset ehkäisevät toimet tulee aloittaa jo neuvolassa tarttumalla syrjäytymisvaarassa oleviin lapsiin ja riskiperheisiin tehostetuin toimin. Kaksivuotinen riittävästi resursoitu esiopetus palvelee samaa tavoitetta ja antaa vuoden lisäaikaa löytää kytevät ongelmat sekä reagoida niihin. Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut riittävine tukitoimineen ovat keskeisessä roolissa tulevien vuosien elinvoimaisen työtä tekevän ikäluokan riittävyyden turvaamiseksi
Koululaitos tarvitsee mahdollisuuden tarjota harrastetoimintaa koulupäivään integroituna kaikille koululaisille laajalla skaalalla, kilpaurheilusta ja hyötyliikunnasta aina tavalliseen harrastetoimintaan saakka. Osallistumismahdollisuus tulee tarjota perheen tulotasosta riippumatta kaikille halukkaille ja haluttomiakin tulee rohkaista toiminnan pariin. Ohjaajien ja valmentajien tulee olla ammattitaitoisia nuorten kanssa työskentelemään motivoituneita. Tästä työstä pitää myös maksaa palkkaa. Näin lasten harrastustoimintaa ei tarvitse laskea ainoastaan aktiivisten talkoohengellä toimivien vanhempien varaan.
Yksikin syrjäytyminen tai huostaanotto on liikaa. Sekä inhimilliset että taloudelliset kustannukset tulevat nousemaan näissä tilanteissa huomattavan korkeiksi. Korjaavat toimet ovat kalliita ja valitettavan usein tehottomia. Nuorten ikäluokkien kutistuessa ongelma kertautuu jokaisen tapauksen kohdalla.
Yhtä lailla liikkumattomuus tuottaa valtavat yhteiskunnalliset kustannukset. Liikkuvaan elämäntapaan tottuneet lapset jatkavat herkästi liikuntaa läpi aikuiselämän, välttäen sairauslomat ja kallishoitoiset kansantaudit. Siinä on oikea kohde kustannusvaikuttavalle ehkäisylle. Jos näissä toimissa onnistutaan, puhutaan euroissa miljardiluokan kokonaisvaikutuksista vuosien saatossa.
Jotta lapsiin ja nuoriin kohdistuvat toimet saadaan hyödynnettyä kustannusvaikuttavasti, tulee hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyön olla kitkatonta ja laajapohjaista. Onnistuessaan se tulee kiistatta hyödyttämään molempia. Vaikka terveydenhuollon rahoitus tulee jatkossa suoraan valtiolta kuntien sijaan, on rahojen alkulähde verotuksen muodossa kuntalaisten taskun pohjalla aivan kuten aiemminkin. Nuo rahat tulee käyttää vaikuttavasti, ennen kaikkea kustannusvaikuttavasti.